Työstressi lisääntyy

Heti alkuun pahoittelut, että tämä on jäänyt roikkumaan. Tuomarimme faksaili tämän tekstin tuossa elokuun puolivälin tietämillä, mutta se oli päässyt unohtumaan aivan täysin tuonne postilaatikon uumeniin. Tässä kuitenkin ajatuksia muutaman viikon takaa. Pätee hyvin vielä nytkin.
Hyvää syyskautta
Nyt on palattu sorvin ääreen leppoisan heinäkuun jäljiltä oikein kunnolla. Suomessa se on vain jännä, että kun kelit on parhaimmillaan, niin sarjat on tauolla. Tällä kertaa otan esille mm. ”Fair Play”- seikan, joka aina välillä nostaa tunteita pintaan. Esimerkki Ruotsista, jossa tilanne aiheutti pelin kuumumisen ja lisäksi kaksi ulosajoa tilanteen jälkeen ja uskoisin, että myös valmentaja sai jupakasta jonkinlaisen sanktion.
Näitä tilanteita, missä pelaaja jää makaamaan tilanteen jälkeen, sattuu tänä päivänä paljon. Osa on oikeita loukkaantumisia, osa kramppeja ja sitten on vielä nämä filmaamiset. Näitä filmaamisia alkoi näkymään paljon 2000-luvulla. Tilanteita missä näyteltiin loukkaantunutta, jotta saatiin hyvä hyökkäys poikki, tai kulutettiin aikaa pelin lopusta. Siihen puututtiin muuttamalla erotuomareiden ohjeistusta. Nykyään erotuomarin tulee katkaista peli vain, jos osuma tulee päähän, tai on erittäin todennäköistä, että pelaaja tarvitsee akuuttia apua ja veskarin loukkaantuessa. Tuomari ei saa pyytää pelaajia pelaamaan palloa yli rajojen. Rajojen yli pelaaminen on pelaajien omassa harkinnassa. Siltikin joka kerta pelaajat valittavat erotuomarille, että miksi nuo ei pelaa fair-playtä, anna niille kortti, tai sitten syytetään siitä, ettei peliä ole pistetty poikki.
Takaisin sitten tähän Ruotsin Allsvenskanissa tapahtuneeseen tilanteeseen. Tässä kuvaa tapahtuneesta:

Syrianska FC – Helsingborgs IF (2011-08-07)

Kohdassa 0.18 näkyy, kuinka pelaaja istuu kentällä pidellen jalkojaan, muuten hyvävointisen näköisenä. Valmentaja huutaa kuinka vastustajan tulisi pelata pallo yli ja antaa huollon tulla kentälle.

Kohdassa 0.26 toisella pelaajalla keittää yli ja hän päättää vastustajan tilanteen tekemällä erittäin ruman taklauksen. Tilannetta kentällä voisi kuvailla jopa kaoottiseksi. Pelaajia juoksee kohti tuomaria ja Syrianskan valmentaja riehuu kentän laidalla huutaen Helsingborgin valmentajalle.

Sen jälkeen tapahtuu ihmeparantuminen, alle kolme sekuntia on mennyt, kun selostaja sanoo, että Syrianskan pelaaja, joka juuri äsken makasi kentällä, juoksee kohti tuomaria. Tässä vaiheessa pelaajat ovat tuomarin kimpussa tivaten mistä punainen, vaikka he eivät pelanneet palloa yli. Oikeuttaako se että toinen joukkue pelaa sääntöjen sallimalla tavalla, mutta eivät välttämättä ”fair-play” tyyliin, pimenemään aivan täysin?

Syrianskan valmentaja syytti tilanteesta vastustajan valmentajaa, koska he voittivat pelin väärin (kunnioittamatta peliä), vaikka Syrianska syyllistyikin vilpin yritykseen, joka ei mennyt läpi. Syrianskan valmentajan kommentit löytää Aftonbladet.se sivustolta.

Tästä tilanteesta ymmärtää miksi erotuomareiden ei tule katkaista peliä heti. Pelaaja oli täysin juoksukuntoinen, mutta oli saanut valmentajan mukaan(selviää lehdistötilaisuuden avautumisesta) krampin jalkaansa.

Pelaajat ovat itse siis pilanneet Fair-Play kulttuurin yrittämällä hyötyä näistä tilanteista, saamalla aikaa kulutettua tai hyvän hyökkäyksen katkaistua. Tässä tilanteessa kun Helsinborg päätti saada itse hyötyä vastustaja filmistä, syytetäänkin valmentajaa tilanteesta, kun palloa ei pelattu yli. Vaikka oma pelaaja on filmaamalla yrittänyt saada pelin poikki. Samaan aikaan vaaditaan fair-play henkeä, niin erotuomarilta kuin muilta toimijoilta.
Viikonloppuna näin myös hyvän tahdon peliä. Junnuvalmentaja torui poikiansa ääneen koko kentän kuullen, kun hänen poikansa jatkoivat pelaamista, vaikka vastustaja oli loukkaantunut. Harmi ettei tässä ikäluokassa ollut enää vihreä kortti käytössä. Sen olisi voinut hyvin antaa kyseiselle valmentajalle. Toisen joukkueen valmentaja oli myös oppinut läksynsä. Hän ei syyttänyt vastustajaa tilanteen käynnissä ollessa, vaan totesi pojillensa, ettei vastustajan tarvitse pelata palloa yli, tulisihan pelaajien tämä jo tietää.
Nyt kun tämä elokuukin on alkanut oikein räväkästi tapahtumien suhteen, niin on hyvä miettiä vielä heinäkuuta. Mitä katsojalle tulee mieleen tästä?
Aivan, eipä ollut paljoa katsottavaa.
Pidän heinäkuun pelaamattomuutta järjettömänä. Itselläni oli neljä peliä, joista yksi oli harjoituspeli. Toki oli mukava treenata välillä vähän kovempaakin, mutta nyt elokuun alkaessa tuntuu, että onko töitä tehty turhaan. Yksi viikko ollut ja jo kolme peliä. Lisäksi tällä viikolla on kolme ja seuraavallakin viikolla taisi olla kolme peliä. Siinä ollaan jo niillä rajoilla, että riittääkö keskittyminen kaikkeen, ja joutuuko jonku pelin hoitamaan pakolla. Lisäksi uskon että tällaisessa sumassa on myös aika kova loukkaantumisriski, verrattaen, että koko kesä pelattaisiin tasaisesti.
Lisäksi tässä ei ole pelkästään erotuomarien näkökulma esillä. Uskon vahvasti, että johtukunnissakin on pohdittu ylemmillä sarjatasoilla miten saadaan yleisöä peleihin. Veikkaisin, että ihmiset olisivat mielummin katsomoissa heinäkuussa, kuin huhti- tai lokakuussa. Tämän sarjatauon takiahan nämä sarjat venyvät. Varmasti tilastoja katsottaessa loka- tai huhtikuu eivät ole hiljaisimpia kuukausia, mutta uskon, että alkukiima ja loppuratkaisut vetäisivät paremmin yleisöä touko- ja syyskuussa.
Terveisin
Työstressissä ole erotuomari
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s