Sokea muttei mykkä

On tullut aika laajentaa hieman sivuston sisältöä. Futisvideoita tulee entiseen tahtiin, mutta lisämausteena tarjotaan tuomarin tuumailuja. Kentän vihatuin ja aliarvostetuin mies avaa sanaisen arkkunsa ja jakaa tuntoja maalitauluna olemisesta.

Osa 1

On aika olla epäsuosittu

Jalkapallosarjat ovat alkaneet eri tasoilla ja joka peliin on tarvittu kolmikko erotuomareita. Itselleni se on merkinnyt sitä, että pitkä valmistautuminen on ohi ja on aika toimia peleissä erotuomarina. Ilmassa on ollut hieman odottavaa jännitystä ja halu on kova päästä kirmaamaan kentälle palvelemaan peliä. Joku voi tietenkin kysyä miksi joku menee tahalleen tuonne arvosteltavaksi, mutta kun itse tajusin ettei minusta tule uutta Lothar Matthausia (pelasin itse aina pakkina) ja aika oli tiukilla kulkea joukkueen harjoituksissa, oli aika lopettaa pelaaminen. Sen jälkeen Tapani Suonperä kysyi, että haluaisitko tulla tuomariksi. Pienen harkinnan jälkeen päätin kokeilla ja taas oltiin pelin parissa. Suurin syy tuomarina oloon on siis olla mukana lajissa, josta pitää ja on kiinnostunut.

Aikaa on kulunut ja 8 vuotta erotuomarina on johtanut siihen, että tästä on tullut erittäin vakavasti otettava harrastus. Treenaan tätä varten 5-8 kertaa viikossa. Siihen kuuluu uintia, spinningiä, juoksua ja joogaa. Lisäksi eri pallopelejä tulee pelattua, eli treenaan varmasti vähintään yhtä paljon kuin viheltämälläni sarjatasolla olevat pelaajat. Lisäksi joudun siirtämään työpäiviäni pois pelien tieltä, eli vaikka peleistä saammekin aivan kohtuullisen korvauksen, uhraamme myös paljon aikaa ja ansioita tämän erittäin mieluisan harrastuksen parissa.

Nyt sitten kun on pelit alkanut on myös tehty päätöksiä, jotka eivätä ole aina pelaajia miellyttänyt. Itselläni on tähän mennessä olleet pelit menneet omasta mielestäni erittäin hyvin, vaikka on siellä minunkin tuomioistani purnattu. Voin myös myötää, että ei kaikki tuomioni/viheltämättä jättämiset ole välttämättä ollut oikein, mutta minun tehtäväni onkin, kolmikkoni kanssa, tuomita mahdollisimman hyvin ja oikein. Täytyy vain muistaa että peli on erittäin nopeaa ja meitä on vain kolme silmäparia peliä seuraamassa, eli kaikkea ei voi nähdä. Mutta kentällä sitä pitää tehdä päätös sekunnissa ja virheitä tulee. Voin myös sanoa, että kyllä se v**uttaa näissäkin hommissa, kun tietää että on mennyt päin persettä. Lisäksi pelissä ei vain voi myöntää kaikkia virheitään vaikka tietäisikin, että on tehnyt virheen. Se vain on tämä tehtävä, että pitää tehdä tiukkoja päätöksiä ja pysyä niiden takana.

Terveisin
Alasarjan vähiten kiitetty toimija

Osa 2

Tuomari on nuija! Meidän joukkue toimii oikein.

Harmittavan yleinen reaktio valmentajilla/vanhemmilla kovan tuomion jälkeen on sadatella erotuomarin ratkaisua. Eritoten, kun punainen kortti on heilahtanut oman joukkueen pelaajalle. Tällaisesta tilanteesta sain esimerkin eräässä junnupelissä, jossa pelaajan loukattua henkilökohtaisesti toisen joukkueen pelaajaa sai kyseinen pelaaja punaisen kortin. Avustavan erotuomarin ollessa hereillä tilanne ei jäänyt erotuomarikolmikolta huomaamatta.

Tilanteessa mielestäni ei ollut ihmeellistä se kuinka erotuomari tähän reagoi (itse en ollut viheltämässä), vaan tyyli jolla menetyksen kokeneen joukkueen valmentaja, sekä kentän laidalla olleet vanhemmat tähän reagoivat. Valmentaja mietti isoon ääneen miten erotuomari tällaiseen ratkaisuun päätyi. Ymmärrystä tietenkin siihen suuntaan, että hän ei välttämättä kuullut tätä solvausta, josta kortti vilahti. Sen jälkeen ihmettelin vanhempien kannanottoja. Heidänkään korviin tilanne ei kantautunut, mutta kommentit paljastavat heidän sinisilmäisyytensä:

– Miten tämä voi olla mahdollista. Aina täällä vedetään raa’asti kotiin päin, kun tänne tulemme pelaamaan.

Sen olisi vielä jollain tavalla ymmärtänyt, jos tilanne olisi jäänyt tähän, mutta jälkikäteen otettiin kantaa jokaiseen vihellykseen kuuluvaan ääneen (jotta tuomari varmasti kuulisi tehneensä jälleen virheen) tyyliin:

– Meidän pelaaja olisi saanut jo punaisen.

Kaiken kruunasi ottelun tauko, jolloin ulosajettu pelaaja tuli kertomaan mitä oli tehnyt. Poika kertoi hienosti ja valehtelematta (ainakin näin oletan) miten oli solvannut vastustajaa. Tunnustuksen jälkeiset tapahtumat ihmetyttävät itseäni suuresti. Vanhemmat kysyivät mitä vastustaja teki johon poika vastasi, että kilpakumppani oli kiroillut, muttei mitään loukkaavaa tai henkilökohtaista.

Tästä se riemu vasta repesi. Vanhemmat eivät toruneet poikaa hänen omasta teostaan, vaan alkoivat puolustelemaan pojan tekoa ja sättimään tuomaria siitä, kuinka oikeudenjakaja oli saattanut heittää pojan ulos solvauksesta. Sen jälkeen alkoi myös pojan reaktiot muuttua. Hän tunsi kokeneensa vääryyttä, ja että hänellä olisi ollut oikeutus tekoonsa.

Oikeuttaako se vastustajan solvaamiseen ja homotteluun jos toinen kiroaa yleisesti? Siitäkin olisi ehkä ollut keltainen kortti paikallaan, sitä en kiellä.

Lopulta me tuomarit ihmettelemme miten tällaisia rasistisia ja henkilökohtaisia luokkauksia kuulee peleissä kokoajan enemmän. Kai niitä kuulee, kun vanhemmat sinisilmäisyyttään, ja ehkä myös tunteiden vallassa, pelikentän laidalla antavat tukensa tällaiselle toiminnalle.

Olisiko aika jo myöntää, että joskus vika voi olla meidän omassa pelaajassa ja hän ansaitsi ulosajon. Vika ei aina voi olla siinä tuomarissa, joka hänet heittää pihalle, eikä siinä avustavassa joka kuulee tilanteen.  Vai onko mahdollista, että kentällä on vain yksi henkilö, joka tekee virheitä?

Tärkeintähän kuitenkin on, että tällaiset ylilyönnit saadaan pois jalkapallossa.

Terveisin
Tälläkin kertaa sokea, muttei kuuro

Osa 3

Pelin keskiössä

Terve taas lukijoille.

Taas on oltu sorvin ääressä kentällä tuomaroimassa, mutta tällä kertaa myös pelaajan roolissa ja siitä johtuen ryhdyinkin miettimään erotuomarin ja pelaajan kohtaamisista niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Siispä tarkastelenkin tuota asiaa nyt hieman tarkemmin. Idea tuli tällä kertaa kentällä pelaajana ollessani.

Johdimme peliä sen alkupuolella ja voin sanoa kohdelleeni tuomaria silkkihansikkain. Ottelun toisella puoliajalla jouduimme tappio asemaan ja tottakai tunteet nousivat pintaan. Tilanteissa joissa mielestäni vastustajan pelaaja rikkoi minua tai joukkuekaveriani oli reaktioni aina sponttaani, mutta ääntä kun itsestäni lähtee, niin kommentointini saattoi tulla erittäin hyökkäävän kuuloisesti.

Huomasin erotuomarissa yhden seikan, hän katsoi ilmekään värähtämättä, tai sitten ei reagoinut mitenkään. Tunnistin tuon hetken myös omista vihellyksistäni.  Olen monesti joutunut pidättelemään itseäni sanomasta takaisin pahasti, tai olemaan nauramatta. Tämä tilanne on herkkä, sillä väärät sanat provosoivat pelaajaa ja niiden jälkeen hänellä voi mennä kuppi nurin. Sellaista tilannetta ei voi aina hoitaa keltaisella kortilla, sillä jos pelaaja tuntee kokeneensa vääryyttä hän saattaa kostaa tuomioni seuraavassa tilanteessa. Tottakai kuumentumisen kohteena on vastustajan pelaaja, vaikka hän kostaakin minun reaktioni vuoksi.

Tällaisia tilanteita varten olen joutunut miettimään paljon etukäteen pelaajien tyylejä reagoida. Samalla olen joutunut havainnoimaan tekojeni tuloksia. Saan tätä nykyä pidettyä pelaajat paljon rauhallisempina vähemmillä varotuksilla ja saan jopa tukea tulkinnoilleni. Tilannetta tietenkin helpottaa erittäin paljon se, että olen viheltänyt jo paljon kyseisten pelaajien matseja. Lisäksi en ole enää mikään vasta-alkaja, vaan oman kerhoni vanhimpia aktiivituomareita.

Konkreettisina keinoina olen huomannut rauhallisen esiintymisen ja reilun vastaamisen kysymyksiin. Tällöin pelaaja ei koe tulevansa tyrmätyksi/ohitetuksi, kun hänen asiansa huomioidaan (edellyttäen että ollaan fiksusti, vaikka tunteet olisivatkin pinnassa). Lisäksi omasta mielestäni sponttaanius kuuluu peliin, joten kaikkiin mitä-huutoihin ja mölähdyksiin ei tarvitse kiinnittää huomiota, sillä ne ovat vain pelaajan tunteenpurkausta ja pitää pelaajallekin antaa tilaa. Häntä ei  kannata prässätä heti tiukan tilanteen jälkeen keltasella kortilla, torumisella tai ole hiljaa-huudolla. Uskoakseni pelaaja ei edes kaipaa vastausta jokaiseen mitä siinä nyt oli? -kysymykseen.

Eräs tilanne-esimerkki, mikä itseltäni meni todella vihkoon, tulee vanhoista peleistä mieleen. Pelaaja kysyi kovaan ääneen:

– Eikö siinä nyt ollut mitään?

Olin vastaamatta, sillä luulin hänen huomanneen, että ruuhkatilanteessa oma joukkuetoveri oli törkännyt häntä selkään. Pelaaja jatkoi tilannetta ja jo vähän kauemmas vierekkäin juostuamme hän kysyi hiljaa lähelläni, että:

– Ethän sinä voi olla näkemättä tuommosta, kun vieressä olit.

Ajattelin, että annetaan olla vastaamatta, kun hän jatkaa ihan turhasta. Sitten pelaaja räjähti ja huusi todella kovaan ääneen:

– No v**tu vastaa.

Tästä annoin pelaajalle kortin, koska se ei ollut enää sponttaania ja minun toimintaani oli kohdistettu suora ja hyökkäävä lause. Samalla hetkellä kuitenkin huomasin, että olinpa tullut tehneeksi ison virheen, mutta ei korttiakaan voinut olla enää antamatta. Pelaaja ajautui varoitukseen suoraan minun toimistani, tai toimimattomuudestani, johtuen. Tämän jälkeen olen huomannut, että puhetta pitää olla myös tuomarilta ulospäin, sillä se tuo tuomarin myös lähemmäksi pelaajia.

Pähkäilyjeni lopuksi haluaisin nostaa esiin erään erittäin rohkean erotuomari-blogin Monska on nuija – ja muita totuuksia alasarjoista . Edellisessä päivityksessään hän on ottanut käsittelyyn katsojien suhtautumisen erotuomariin.

Tuomariterveisin:
Sokea muttei mykkä

Osa 4

Työstressi lisääntyy

Hyvää syyskautta

Nyt on palattu sorvin ääreen leppoisan heinäkuun jäljiltä oikein kunnolla. Suomessa se on vain jännä, että kun kelit on parhaimmillaan, niin sarjat on tauolla. Tällä kertaa otan esille mm. “Fair Play”- seikan, joka aina välillä nostaa tunteita pintaan. Esimerkki Ruotsista, jossa tilanne aiheutti pelin kuumumisen ja lisäksi kaksi ulosajoa tilanteen jälkeen ja uskoisin, että myös valmentaja sai jupakasta jonkinlaisen sanktion.
Näitä tilanteita, missä pelaaja jää makaamaan tilanteen jälkeen, sattuu tänä päivänä paljon. Osa on oikeita loukkaantumisia, osa kramppeja ja sitten on vielä nämä filmaamiset. Näitä filmaamisia alkoi näkymään paljon 2000-luvulla. Tilanteita missä näyteltiin loukkaantunutta, jotta saatiin hyvä hyökkäys poikki, tai kulutettiin aikaa pelin lopusta. Siihen puututtiin muuttamalla erotuomareiden ohjeistusta. Nykyään erotuomarin tulee katkaista peli vain, jos osuma tulee päähän, tai on erittäin todennäköistä, että pelaaja tarvitsee akuuttia apua ja veskarin loukkaantuessa. Tuomari ei saa pyytää pelaajia pelaamaan palloa yli rajojen. Rajojen yli pelaaminen on pelaajien omassa harkinnassa. Siltikin joka kerta pelaajat valittavat erotuomarille, että miksi nuo ei pelaa fair-playtä, anna niille kortti, tai sitten syytetään siitä, ettei peliä ole pistetty poikki.
Takaisin sitten tähän Ruotsin Allsvenskanissa tapahtuneeseen tilanteeseen. Tässä kuvaa tapahtuneesta:

Syrianska FC – Helsingborgs IF (2011-08-07)

Kohdassa 0.18 näkyy, kuinka pelaaja istuu kentällä pidellen jalkojaan, muuten hyvävointisen näköisenä. Valmentaja huutaa kuinka vastustajan tulisi pelata pallo yli ja antaa huollon tulla kentälle.

Kohdassa 0.26 toisella pelaajalla keittää yli ja hän päättää vastustajan tilanteen tekemällä erittäin ruman taklauksen. Tilannetta kentällä voisi kuvailla jopa kaoottiseksi. Pelaajia juoksee kohti tuomaria ja Syrianskan valmentaja riehuu kentän laidalla huutaen Helsingborgin valmentajalle.

Sen jälkeen tapahtuu ihmeparantuminen, alle kolme sekuntia on mennyt, kun selostaja sanoo, että Syrianskan pelaaja, joka juuri äsken makasi kentällä, juoksee kohti tuomaria. Tässä vaiheessa pelaajat ovat tuomarin kimpussa tivaten mistä punainen, vaikka he eivät pelanneet palloa yli. Oikeuttaako se että toinen joukkue pelaa sääntöjen sallimalla tavalla, mutta eivät välttämättä “fair-play” tyyliin, pimenemään aivan täysin?

Syrianskan valmentaja syytti tilanteesta vastustajan valmentajaa, koska he voittivat pelin väärin (kunnioittamatta peliä), vaikka Syrianska syyllistyikin vilpin yritykseen, joka ei mennyt läpi. Syrianskan valmentajan kommentit löytää Aftonbladet.se sivustolta.

Tästä tilanteesta ymmärtää miksi erotuomareiden ei tule katkaista peliä heti. Pelaaja oli täysin juoksukuntoinen, mutta oli saanut valmentajan mukaan(selviää lehdistötilaisuuden avautumisesta) krampin jalkaansa.

Pelaajat ovat itse siis pilanneet Fair-Play kulttuurin yrittämällä hyötyä näistä tilanteista, saamalla aikaa kulutettua tai hyvän hyökkäyksen katkaistua. Tässä tilanteessa kun Helsinborg päätti saada itse hyötyä vastustaja filmistä, syytetäänkin valmentajaa tilanteesta, kun palloa ei pelattu yli. Vaikka oma pelaaja on filmaamalla yrittänyt saada pelin poikki. Samaan aikaan vaaditaan fair-play henkeä, niin erotuomarilta kuin muilta toimijoilta.
Viikonloppuna näin myös hyvän tahdon peliä. Junnuvalmentaja torui poikiansa ääneen koko kentän kuullen, kun hänen poikansa jatkoivat pelaamista, vaikka vastustaja oli loukkaantunut. Harmi ettei tässä ikäluokassa ollut enää vihreä kortti käytössä. Sen olisi voinut hyvin antaa kyseiselle valmentajalle. Toisen joukkueen valmentaja oli myös oppinut läksynsä. Hän ei syyttänyt vastustajaa tilanteen käynnissä ollessa, vaan totesi pojillensa, ettei vastustajan tarvitse pelata palloa yli, tulisihan pelaajien tämä jo tietää.
Nyt kun tämä elokuukin on alkanut oikein räväkästi tapahtumien suhteen, niin on hyvä miettiä vielä heinäkuuta. Mitä katsojalle tulee mieleen tästä?

Aivan, eipä ollut paljoa katsottavaa.

Pidän heinäkuun pelaamattomuutta järjettömänä. Itselläni oli neljä peliä, joista yksi oli harjoituspeli. Toki oli mukava treenata välillä vähän kovempaakin, mutta nyt elokuun alkaessa tuntuu, että onko töitä tehty turhaan. Yksi viikko ollut ja jo kolme peliä. Lisäksi tällä viikolla on kolme ja seuraavallakin viikolla taisi olla kolme peliä. Siinä ollaan jo niillä rajoilla, että riittääkö keskittyminen kaikkeen, ja joutuuko jonku pelin hoitamaan pakolla. Lisäksi uskon että tällaisessa sumassa on myös aika kova loukkaantumisriski, verrattaen, että koko kesä pelattaisiin tasaisesti.

Lisäksi tässä ei ole pelkästään erotuomarien näkökulma esillä. Uskon vahvasti, että johtukunnissakin on pohdittu ylemmillä sarjatasoilla miten saadaan yleisöä peleihin. Veikkaisin, että ihmiset olisivat mielummin katsomoissa heinäkuussa, kuin huhti- tai lokakuussa. Tämän sarjatauon takiahan nämä sarjat venyvät. Varmasti tilastoja katsottaessa loka- tai huhtikuu eivät ole hiljaisimpia kuukausia, mutta uskon, että alkukiima ja loppuratkaisut vetäisivät paremmin yleisöä touko- ja syyskuussa.

Terveisin

Työstressissä oleva erotuomari

Osa 5
Alasarjakausi alkanut jälleen

Kyllä huomasi heti ensimmäisestä sarjapelistä, että nyt on pisteitä jaossa. Vaikkakin pelataan suurelta yleisöltä piilossa, on tunnelataus kevään höntsien jälkeen huomattavasti suurempi. Ensimmäinen peli poikkesi hieman aikaisempien vuosien sarja-avauksista, sillä tässä pelattiin erittäin fiksusti ja kyttäillen, ainakin alussa. Aikaisemmin on joutunut antamaan sen ensimmäisen kortin jo vartin kohdalla, kun on koohotettu kaverin päälle, kuin yleinen syyttäjä. Tänään pelattiin fiksusti siihen asti, että ensimmäisellä pelaajalla petti kunto. Kuntopohjan pettämisen jälkeen suu aukeaa, tullaan tilanteisiin myöhässä ja aletaan käyttämään käsiä muuhunkin kuin oman pelikaverin neuvomiseen.Selkein merkki sarjakauden alkamisesta on kuitenkin perinteinen erotuomarin testaaminen. Kokeeneet pelaajat tekevät otteluiden alussa pieniä jippoja ja katsovat miten tuomari reagoi. Toinen esimerkki on tilanteet, joissa testataan oikeudenjakajan rikelinjan kestävyyttä. Näissä tilanteissa huudetaan, jotta tuomari epävarmuuttaan viheltäisi, ehkä heikosti näkemänsä tilanteen omaksi hyväksi. Kolmas merkki on tilanteet joissa ei täysin tiedetä kummasta pallo meni yli. Varsinkin keskiviivan lähellä tapahtuneet fifty-fifty tilanteet, ovat suurimmassa osassa. Aivan sama kumminpäin ne menee, mutta sarjapisteistä pelattaessa alkaa näistäkin tuttu huutaminen ja se ainainen kitinä.

Kaikesta huutamisesta ja testaamisesta huolimatta treenikauden loppuminen on myös tuomarille hyvä asia, kun pääsee testaamaan itseään oikeissa peleissä. Näissä peleissä myös erotuomari pääsee/joutuu loistamaan. Yleisessä keskustelussa todetaan, että erotuomari on hyvä, jos hän on näkymätön. Mielestäni kuitenkin tuomariryhmän pitää tulla esille, kun sitä tarvitaan, kuten avustava erotuomari, tai neljäs erotuomari Barcelona-Chelsea pelissä Terryn potku tilanteessa. Tällainen potku ei kuulu futikseen, vaikka olisikin vain hipaisu, tai vastapuolen pelaaja ylireagoisi osumaan. Sama asia on myös mielestäni rankkarin viheltäminen pelissä tai punaisen kortin arvoinen sukitus. Erotuomarin on tultava näissä tilanteissa esiin ja loistettava, sillä eihän sellainen ole hyvä tuomari, joka ajattelee, että ei halua ratkaista peliä viheltämällä rankkarin. Samalla tavalla erotuomari ratkaisee pelin, kun hän jättää näkemänsä viheltämättä.

Huonoin selitys on, että en nähnyt, vaikka  oikea selitys olisi, että multa puuttuu selkäranka.

Lopuksi vielä onnea kaikille jalkapallon osapuolille kauteen.

Nuin tai näin mutta vihellän jos näen.

Terveisin
Sokeainliiton asiamies (kuten katsomosta minua kutsuttiin, tosin hymyssäsuin ennen peliä)

Osa 6

Tasottomasta tasokkaaseen

Tervepä taas..

Vastikään ollut peli aiheutti oikeasti hymyn huulille. Oli paikallinen toisiksi alimman sarjatason peli, jossa pelattiin tahdolla ilman tekniikkaa ja taktiikkaa. Pelin aaltoillessa ottelun viimeisellä vartilla tuli 5 maalia, kaksi rangaistuspotkua ja pelaajille hymy huulille. En meinaa ettei olisi valituksia tullut, mutta pelaajilla oli kuitenkin kokoajan hymy huulilla, vaikka he saattoivatkin olla hieman eri mieltä paitsio-, tai virhetulkinnoista. Tälläista toivoisi jalkapallon olevan myös ylempänä, mutta toivehan se vain on. Toisaalta myös erotuomarina olemisen todellinen suola ei ole niissä peleissä missä pääsee, vain lönköttelemään ja katsomaan kun huonokuntoisemmat harrastavat futista.

Seuraava matsini taas on ottelukirjon toisesta päästä. Ei junnupeli, jossa pelaajatkaan ei tiedä mitä tehdään, tai he eivät uskalla haastaa tuomarin auktoriteettia, vaan seuraava ottelu on sellainen missä joudun laittamaan oman osaamiseni todelliseen testiin. Oman luokitukseni ottelu, jossa onnistuminen antaa suurimman mielihyvän, mutta epäonnistuminen taas saa miettimään, että tuleekohan tästä mitään. Enemmän panosta ja enemmän paineita, myös minulla omassa roolissani. Haluja on eteenpäin ja jokainen onnistuminen vie lähemmäksi luokituksen nostoa.

Mitä sitten luokituksen nosto taas tarkoittaa erotuomariorganisaatiossa?

Se antaa korkeamman tason pelejä. Luokituksen sisällä on taas eri koreja, joilla näytetään erotuomarin taso sillä hetkellä tarkemmin. Erotuomarin nouseminen luokituksissa vaatii yleensä useamman vuoden yhdessä luokassa. Tämän takia tässäkin hommassa joutuu tekemään paljon töitä päästäkseen eteenpäin, tosin pulkkisen sanoin:

– Luonnonlahjakkuudet ovat erotuomaroinnissakin poikkeus.

Mitä luokkia erotuomariorganisaatiossa sitten on?

Ylin taso on Fifa-tuomari, eli tuomari joka pääsee viheltämään Mestareiden liigaa, maaotteluja, nuorten arvokisoja ja aikuisten harjoitusmaaotteluita.

Sitten on kansallinen ykköstaso, eli valioerotuomarit. Parhaat valioerotuomarit viheltävät liigaa ja heikoimmatkin ykköstä.

Liittoerotuomarit viheltävät kakkosta. Piirin korkein taso on kolmonen. Kolmosen tuomarit ja liittoerotuomarit yleensä viheltävät myös A-junnujen SM-sarjaa. Sitten ovat muut piirierotuomarit.

Näiden erotuomareiden suorituksia sitten seuraa erotuomaritarkkailijat, joilla on myös omat luokituksensa, mutta heistä ja heidän toimistaan voin varmaan kertoa myöhemmin, joskus kymmenen vuoden päästä.

Tulevaisuudessa kerron myös näkemykseni erotuomarivirheistä ja niihin suhtautumisesta omissa peleissäni ja otteluissa joita olen katsomassa.

T: Puusilimä

3 kommenttia artikkeliin ”Sokea muttei mykkä

  1. Kirjoittajan kollegana voin yhtyä tähän kirjoitukseen täysin. Se on ihan varma, että jokaisessa pelissä myös erotuomari(t) tekee virheitä, mutta 15 vuotta tuomarina toimineena voin sanoa, että keskimäärin kolmikko tekee vähemmän virheitä kuin ne 22 pelaajaa / ottelu.

  2. Toisaalta myös ne kolmikon virheet halutaan nähdä ratkaisevampina kuin ne oikeasti ovatkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s